Juuri kun pitäisi olla ja toimia, tapahtuu niin että et itse voikaan päättää tekemisistäsi. Sairastuin poskiontelotulehdukseen. Olen sitä mieltä että kun sairastuu, pitää sairastaa. Mutta nyt kun olen sijaisena työssä josta tykkään ihan mielettömän paljon niin ajattelin että käyn sitten kipeänäkin töissä(etten vaan menetä työpaikkaani). Siis särkylääkettä aamulla naamaan ja töihin. Pari antibioottikuuria lisäksi. Päivät töissä ja illat kotona sohvalla jaksamatta tehdä yhtään mitään. Kaikki ympärillä olevat asiat mitä olisi pitänyt hoitaa, harmittivat. Eniten harmitti se, että en jaksanut kirjoitta blogia; olin ajatellut että tätä kautta ihmiset saavat vaalien alla tietoa siitä mitä ajattelen asioista joihin kuntapäättäjänä vaikutat.
Juuri kun olin toipumassa taudista, iski selkäkipu. Nyt viikonloppuna. Istutin muutaman kilon kukkasipuleita pihalla tyttärentyttäreni kanssa. Oli ihana puuhastella raittiissa ulkoilmassa ja katsella kaksivuotiaan Innan touhuja. Inna kovasti auttoi mummia, hän kuori minun tulppaanien sipulit ja heitteli niitä sitten penkkiin. Välillä juoksi autotalliin soittamaan vanhaa harmoonia ja laulamaan. Ukin kanssa vaihtoi talvirenkaat.
No näin meni päivä, välillä nukuttiin päiväunet. Illan suussa kun alkoi hämärtyä, tulimme sisään. Selässäni tuntui vähän ikävältä ja olkapäätä särki mutta ajattelin että se menee ohitse. Maanantaiaamuna heräsin valtavaan päänsärkyyn; töihin ei voinut lähteä vaikka kuinka harmitti. Lääkäriin iltapäivällä, lääkäri sanoi että nyt kyllä pitäisi levätä pari päivää. Hirvittävä määrä lääkkeitä.
Sillloin kun on terve niin sitä vain menee ja tekee, mutta aina ei elämä olekaan itsestä kiinni.Vanha äitini kapinoi nyt kovasti kun tarvitsisi apua itselleen, hän joka on aina tehnyt itse kaiken ei pärjääkään enää ihan itsekseen.
Äitini on melkoisen itsenäinen ja itsepäinen. Hänellä ajatus on leikkaa kuin partaveitsi; hänen mielestään hänen joka on tehnyt Suomen valtiolle työtä yli neljäkymmentä vuotta, pitäisi saada mahdollisimman hyvä hoito. Nyt hänellä käy päivittäin hänen sairautensa takia neljä kertaa hoitaja. Äidin mielestä hoitajat vain käväisevät pikaisesti, kuten äitini sanoi:"Hyvää päivää ja hyvästi" -tyylillä. Tässä piilee osatotuus; hoitajilla on kiire, he ehtivät juuri ja juuri tekemään ne tehtävät joista on sovittu ja äitini joka on puhelias ihminen odottaa että hän saisi myös jutella häntä askarruttavista asioista(joita on paljon). Nyt meidän lasten pitäisi saada hänet ymmärtämään että ulkopuolista apua on otettava vastaan ja mitä siihen sisältyy. Äidillä on hyvä eläke eikä hän ymmärrä sitäkään että hoitomaksu nousee huomattavasti koska avun tarve on suuri.
Haavanhoito, hygienia, siivous, lääkkeet sekä omakotitalon muut piha- ja huoltotyöt; kaikki nämä asiat pitäisi hoitua: äidin mielestä hän itse voi suoriutua näistä tai sitten me lapset voimme auttaa häntä näissä asioissa. Nyt vaan on niin että meidän lasten aika eikä voimavarat riitä näihin kaikkiin ja ristiriita on valmis. Lapsilla on huono omatunto ja syyllisyys siitä että ei jaksa, ei kykene. Äiti kokee että häntä holhotaan kun hän ei saa päättää omista asioistaan.
Tästä päästään yhteen isoon asiakokonaisuuteen missä kuntapäättäjien hyviä ja oikeanlaisia päätöksiä tarvittaisiin; mikä on hyvää hoitoa vanhuksille; miten vanhuksen selviytymistä tuetaan? Tai muuten omaishoitoa tarvitseville.
Itse henkilökohtaisesti ihmettelen ja arvostan suunnattomasti niitä omaishoitajia jotka päivästä päivään ja vuodesta vuoteen jaksavat hoitaa läheistään kotona niin pienellä tuella mitä yhteiskunta tarjoaa. Omaishoito vaatii hirvittävän määrän sitkeyttä ja jaksamista omaishoitajalta. Ja koska koko ajan puhutaan siitä että ihmisten kotona pärjäämistä pitää lisätä ja tukea niin tässä on sarka josta voisi aloittaa; jos joku sitoutuu toista ihmistä kokopäiväisesti hoitamaan niin siitä pitää maksaa hänelle kunnollinen korvaus ilman että siitä tarvitsee taistella saako vai eikö saa ja lisäksi omaishoitaja tarvitsee myös itse lomaa ja vapaata raskaasta työstään; mielestäni enemmän kuin mitä he nyt saavat.
tiistai 23. lokakuuta 2012
tiistai 16. lokakuuta 2012
RIKAS, RAKAS
No niin, tämä on ensimmäinen kirjoitus koskien kuntavaaleja, mitä mieltä olen ja miksi olen ehdokkaana?
Nuorena, vähän alle kolmikymppisenä:) ajattelin että mikään mahti ei saa minua mukaan politiikkaan. Asia ehkä juonsi alkunsa siitä, että kotonani vanhempani olivat enemmän ehkä "kallellaan" oikeiston suuntaan ja minun parhaan lapsuudenystäväni perhe taas oli enemmän "kallellaan" vasemmalle. Ja jollakin tapaa me pieninä tyttöinä olimme siinä välissä huojuen..
Puurtilan kylällä jossa jo pienenä tyttönä asuin(olen syntynyt virallisesti Varkaudessa(vaikka asuin Kolmalla perheeni kanssa ensimmäiset kolme vuotta) olen=paljasjalkainen), oli monta kauppaa, ainakin neljä jotka minä muistan sekä ihana kesäkioski(tästä kirjoitan vielä joskus blogissani,sitten kun on aikaa vähän fiilistellä); paras ystäväni kävi Työvoiman kaupassa ja minä naapurissa yksityisomistuksessa olevassa kaupassa. Jo siinä meillä oli ristiriita joka tuntui jotenkin oudolta pienen tytön mielessä, mutta jota me emme tietenkään silloin ymmärtäneeet. Meiltä ei käyty Työvoimassa muuta kuin jos oli ehdoton pakko. Paitsi minä joka kävin ystäväni kanssa siellä ja podin siitä huonoa omaatuntoa..
Eikä tuo tunnetila parantunut kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa; hänen vanhempansa olivat reilusti vasemmistoa ja ristiriita tuntui melko repivältä; mutta rakkaus voitti!
Kun sitten valmistuttuani Kauppaopistosta menin töihin, eräs silloisista esimiehistäni ehdotti että liittyisin SDP:een, saisin varmasti viran kaupungin palveluksessa.. sanoin hänelle että en myy sieluani mistään hinnasta:) Tuo "tarjous" kaupungin virasta nosti minun niskakarvani pystyyn ja kohotti kapinamielen kaikkia poliitikkoja vastaan..
Muutamia:) vuosia vieri ja olin töissä monessa paikassa, näin ja opin elämää(olen tehnyt paljon erilaisia töitä melko nuoresta lähtien, opiskellut, kasvattanut perhettä; ollut toiveikas elämän suhteen, ollut masentunut ja pohjalla, alamäki, ylämäki) ja kuinkas ollakaan; neljä vuotta sitten kun Kärkkäisen Kari pyysi minua ehdokkaaksi vaaleihin, suostuin. KD vastasi puolueena arvomaailmaani melko läheltä; kaikkea en allekirjoita, mutta oikeudenmukaisuus ja toisen ihmisen arvostaminen ovat ne minulle tärkeimmät arvot joita myös KD:ssa arvostetaan.
Mitä sitten päättäjänä oleminen minulle yleensä merkitsee tai ei merkitsee?
En ole ollut valtuustossa, mutta se että edes vaikka pienesti voi yrittää vaikuttaa kaupungissa tapahtuviin päätöksiin on palkitsevaa. Lautakunnissa työskentely on sitä päättämistä perustasolla asioista. Se keskustelua, pohdintaa,ideointia YHDESSÄ muiden päättäjien kanssa. Se ei ole kenenkään yksinvaltaa.
Kun on mukana politiikassa, saa väistämättä hyviä väyliä viedä eteenpäin kuntalaisten asioita, ideoita, huolia. Vaikka et olisi juuri siinä lautakunnassa joka asioista päättää, tiedät väylät vaikuttaa asioihin.
Vaalien alla kirjoitellaan lehdissä siitä että samat vanhat "naamat" päättävät asioista, nappeja VAIN painellaan eikä mikään muutu.Mitäpä tuota sitten äänestämään??!
VÄÄRIN: jos et äänestä niin eipä sitten tarvitse napistakaan..Ja noissa vanhoissa "naamoissa" on paljon tietotaitoa, mutta myös uusia päättäjiä tarvitaan. Henkilökohtaisesti toivoisin, että mukaan saataisiin myös nuoria ihmisiä, kuntapäättämiseen olisi hyvä "kasvaa" sisälle.
Mutta minusta on ihan sama minkä ikäinen päättäjä on kunhan hänellä on oikeasti halua ja rohkeutta vaikuttaa kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Se mitä politiikka EI minulle ole, on se, että ketään toista ehdokasta en mene pahemmin arvostelemaan,voin ilmaista eriävän mielipiteen, mutta en "mollaamalla" ketään.
Minun "lempilapsi" kaupungin politiikassa on sosiaali- ja terveysala. Se ei tietenkään ole mikään ihme koska itse työskentelen sairaanhoitajana. Mutta tarkastelen asioita siellä paljon laajemmasta näkökulmasta; työkokemus hyvin erilaisista töistä on antanut näkökulmaa asioihin, samoin ajattelee asioita ja palveluja oman ikääntyvän(93-v. :D tänään)äidin hoidon kannalta. Oma työskentelyni Alvari-perhetyöntekijänä lastensuojelussa(6 vuotta) antaa perspektiiviä sosiaalipuolelle. Omat lapset perheineen pitävät minut kiinni lapsiperheiden arjessa ja haasteissa.
Kuntavaaliehdokkaan on helppo sanoa että on kiinnostunut parantamaan vanhusten, lapsien, työttömien, yrittäjien, sinun, minun ja Hentun Liisan asioita; niinhän meistä ehdokkaista jokainen voi sanoa ja jokaista nuo asiat pitääkin kiinnostaa/ eri asia on sitten mitä ehdotuksia asioiden parantamiseksi on antaa?
Ja sitten jos minulla on hyviä ideoita/ mitä maksaa? On nimittäin niin että raha puhuu, oikeastaan huutaa tällä hetkellä Varkaudessa. Kaupungin budjetti ei riitä kuin juuri ja juuri välttämättömään ja kuitenkin kaikkea tulisi kehittää. Kukaan ei haluaisi maksaa lisää oikein mistään. Mistä sitten rahat revitään? Tämä on sitä kuntapäättäjien glamouria ja ihanuutta; ehkä sitä tietämättään asettaa itselleen hurjia haasteita?
Kuntaan pitää saada työntekijöitä; yrityksiä(pieniä tai suuria), verotuloja lisää. Koulutusta ja nuoret kestämään täällä/palaamaan kotikuntaansa.Ja mielestäni kunnassa pitää olla silloin kun "kositaan" vähintäänkin peruspalvelut kunnolla järjestetty. Sen lisäksi pieni tai oikeastaan iso positiivisyys ei olisi pahasta; ja se alkaa meistä jokaisesta itsestämme. Nyt joku joka on sairas, työtön tms. ja lukee tämän niin ajattelee, että: "Pah". MUTTA Varkaus on kaunis, hyvä ja turvallinen kaupunki asua ja olla ja sellaisena meidän tulee se itsellemme sisäistää ja sitten markkinoida sitä ulkopuolelle.Jokainen voi ottaa vastuun itsestään vaikuttajana. Itse ajattelen esim. että olen jo päättäjä; päätän jo siitä miten kohtelen esim. asiakkaitani, millaista palvelua he minulta saavat. Kaikki ei ole rahasta kiinni, asenteilla on merkitystä.
Mutta taloudellisesti Varkaus ei voi enää velkaantua,joskus siinäkin tulee seinä vastaan. Minun mielestäni veroja ja myös joitakin maksuja voisi hiukan korottaa jos muut keinot on loppuunkäytetty, peruspalvelut pitää voida taata. Tämä on kaiketi asia jota ei kuntavaaliehdokkaana saisi suustaan päästää...? Hyvästi päättäjyys...
Rikas vaikka ei taskussa olisi lanttiakaan:)
No niin, tämä on ensimmäinen kirjoitus koskien kuntavaaleja, mitä mieltä olen ja miksi olen ehdokkaana?
Nuorena, vähän alle kolmikymppisenä:) ajattelin että mikään mahti ei saa minua mukaan politiikkaan. Asia ehkä juonsi alkunsa siitä, että kotonani vanhempani olivat enemmän ehkä "kallellaan" oikeiston suuntaan ja minun parhaan lapsuudenystäväni perhe taas oli enemmän "kallellaan" vasemmalle. Ja jollakin tapaa me pieninä tyttöinä olimme siinä välissä huojuen..
Puurtilan kylällä jossa jo pienenä tyttönä asuin(olen syntynyt virallisesti Varkaudessa(vaikka asuin Kolmalla perheeni kanssa ensimmäiset kolme vuotta) olen=paljasjalkainen), oli monta kauppaa, ainakin neljä jotka minä muistan sekä ihana kesäkioski(tästä kirjoitan vielä joskus blogissani,sitten kun on aikaa vähän fiilistellä); paras ystäväni kävi Työvoiman kaupassa ja minä naapurissa yksityisomistuksessa olevassa kaupassa. Jo siinä meillä oli ristiriita joka tuntui jotenkin oudolta pienen tytön mielessä, mutta jota me emme tietenkään silloin ymmärtäneeet. Meiltä ei käyty Työvoimassa muuta kuin jos oli ehdoton pakko. Paitsi minä joka kävin ystäväni kanssa siellä ja podin siitä huonoa omaatuntoa..
Eikä tuo tunnetila parantunut kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa; hänen vanhempansa olivat reilusti vasemmistoa ja ristiriita tuntui melko repivältä; mutta rakkaus voitti!
Kun sitten valmistuttuani Kauppaopistosta menin töihin, eräs silloisista esimiehistäni ehdotti että liittyisin SDP:een, saisin varmasti viran kaupungin palveluksessa.. sanoin hänelle että en myy sieluani mistään hinnasta:) Tuo "tarjous" kaupungin virasta nosti minun niskakarvani pystyyn ja kohotti kapinamielen kaikkia poliitikkoja vastaan..
Muutamia:) vuosia vieri ja olin töissä monessa paikassa, näin ja opin elämää(olen tehnyt paljon erilaisia töitä melko nuoresta lähtien, opiskellut, kasvattanut perhettä; ollut toiveikas elämän suhteen, ollut masentunut ja pohjalla, alamäki, ylämäki) ja kuinkas ollakaan; neljä vuotta sitten kun Kärkkäisen Kari pyysi minua ehdokkaaksi vaaleihin, suostuin. KD vastasi puolueena arvomaailmaani melko läheltä; kaikkea en allekirjoita, mutta oikeudenmukaisuus ja toisen ihmisen arvostaminen ovat ne minulle tärkeimmät arvot joita myös KD:ssa arvostetaan.
Mitä sitten päättäjänä oleminen minulle yleensä merkitsee tai ei merkitsee?
En ole ollut valtuustossa, mutta se että edes vaikka pienesti voi yrittää vaikuttaa kaupungissa tapahtuviin päätöksiin on palkitsevaa. Lautakunnissa työskentely on sitä päättämistä perustasolla asioista. Se keskustelua, pohdintaa,ideointia YHDESSÄ muiden päättäjien kanssa. Se ei ole kenenkään yksinvaltaa.
Kun on mukana politiikassa, saa väistämättä hyviä väyliä viedä eteenpäin kuntalaisten asioita, ideoita, huolia. Vaikka et olisi juuri siinä lautakunnassa joka asioista päättää, tiedät väylät vaikuttaa asioihin.
Vaalien alla kirjoitellaan lehdissä siitä että samat vanhat "naamat" päättävät asioista, nappeja VAIN painellaan eikä mikään muutu.Mitäpä tuota sitten äänestämään??!
VÄÄRIN: jos et äänestä niin eipä sitten tarvitse napistakaan..Ja noissa vanhoissa "naamoissa" on paljon tietotaitoa, mutta myös uusia päättäjiä tarvitaan. Henkilökohtaisesti toivoisin, että mukaan saataisiin myös nuoria ihmisiä, kuntapäättämiseen olisi hyvä "kasvaa" sisälle.
Mutta minusta on ihan sama minkä ikäinen päättäjä on kunhan hänellä on oikeasti halua ja rohkeutta vaikuttaa kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Se mitä politiikka EI minulle ole, on se, että ketään toista ehdokasta en mene pahemmin arvostelemaan,voin ilmaista eriävän mielipiteen, mutta en "mollaamalla" ketään.
Minun "lempilapsi" kaupungin politiikassa on sosiaali- ja terveysala. Se ei tietenkään ole mikään ihme koska itse työskentelen sairaanhoitajana. Mutta tarkastelen asioita siellä paljon laajemmasta näkökulmasta; työkokemus hyvin erilaisista töistä on antanut näkökulmaa asioihin, samoin ajattelee asioita ja palveluja oman ikääntyvän(93-v. :D tänään)äidin hoidon kannalta. Oma työskentelyni Alvari-perhetyöntekijänä lastensuojelussa(6 vuotta) antaa perspektiiviä sosiaalipuolelle. Omat lapset perheineen pitävät minut kiinni lapsiperheiden arjessa ja haasteissa.
Kuntavaaliehdokkaan on helppo sanoa että on kiinnostunut parantamaan vanhusten, lapsien, työttömien, yrittäjien, sinun, minun ja Hentun Liisan asioita; niinhän meistä ehdokkaista jokainen voi sanoa ja jokaista nuo asiat pitääkin kiinnostaa/ eri asia on sitten mitä ehdotuksia asioiden parantamiseksi on antaa?
Ja sitten jos minulla on hyviä ideoita/ mitä maksaa? On nimittäin niin että raha puhuu, oikeastaan huutaa tällä hetkellä Varkaudessa. Kaupungin budjetti ei riitä kuin juuri ja juuri välttämättömään ja kuitenkin kaikkea tulisi kehittää. Kukaan ei haluaisi maksaa lisää oikein mistään. Mistä sitten rahat revitään? Tämä on sitä kuntapäättäjien glamouria ja ihanuutta; ehkä sitä tietämättään asettaa itselleen hurjia haasteita?
Kuntaan pitää saada työntekijöitä; yrityksiä(pieniä tai suuria), verotuloja lisää. Koulutusta ja nuoret kestämään täällä/palaamaan kotikuntaansa.Ja mielestäni kunnassa pitää olla silloin kun "kositaan" vähintäänkin peruspalvelut kunnolla järjestetty. Sen lisäksi pieni tai oikeastaan iso positiivisyys ei olisi pahasta; ja se alkaa meistä jokaisesta itsestämme. Nyt joku joka on sairas, työtön tms. ja lukee tämän niin ajattelee, että: "Pah". MUTTA Varkaus on kaunis, hyvä ja turvallinen kaupunki asua ja olla ja sellaisena meidän tulee se itsellemme sisäistää ja sitten markkinoida sitä ulkopuolelle.Jokainen voi ottaa vastuun itsestään vaikuttajana. Itse ajattelen esim. että olen jo päättäjä; päätän jo siitä miten kohtelen esim. asiakkaitani, millaista palvelua he minulta saavat. Kaikki ei ole rahasta kiinni, asenteilla on merkitystä.
Mutta taloudellisesti Varkaus ei voi enää velkaantua,joskus siinäkin tulee seinä vastaan. Minun mielestäni veroja ja myös joitakin maksuja voisi hiukan korottaa jos muut keinot on loppuunkäytetty, peruspalvelut pitää voida taata. Tämä on kaiketi asia jota ei kuntavaaliehdokkaana saisi suustaan päästää...? Hyvästi päättäjyys...
Rikas vaikka ei taskussa olisi lanttiakaan:)
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
JIHUU!!!
Jihuu!
Voin kirjoittaa ensimmäisen blogini:) ei tämän sivun luomiseen mennyt kuin n. viikko, minä hermoilin kun en osannut kaikkia asetuksia asetella; vaan onneksi on tytär joka on melkein syntynyt tietokone sylissään:) Aikoinaan tyttäreni Saara oli kaiketi vähän yli kolme vuotta vanha kun hän laittoi päälle Commandore 64:n( ja se oli 90-luvun alussa)/ nyt hänen tyttärensä Inna, 2 v. käyttää Ipodia ja älypuhelimia kuin vettä vaan katsoakseen kuvia. Vaan minä olen vähän pudonnut tämänkaltaisesta kehityksestä..nyt voi kuvitella että tyttäreni nauraa kun lukee tämän..vähän pudonut kehityksestä???haha haa!!
Mutta pääasia että voin nyt kirjoitella: syy miksi halusin juuri nyt alkaa bloggariksi on se, että on ehdolla kuntavaaleissa; ehkä joku lukee minun "loistavia" ajatuksia kuntapäättämisestä; ainakin voin ne omasta päästäni nyt "suoltaa" atmosfääreihin.
Bloggariksi olin ajatellut jo toki paljon aiemmin ajatellut liittyä/ tämä on kuin kirjoittaisi päiväkirjaa; joku tuhannen vuoden kuluttua tutkii mitä me täällä kivikaudella olemme kirjoitelleet.
Lähiaikoina täällä koskevat kirjoitukset saattavat sisältää enemmän ajatuksiani kuntavaaleihin liittyen,mutta en taatusti osaa olla kirjoittamatta tänne kaikkia hassuja/vähemmän kiinnostavia tapahtumia päivistäni. Mutta ehkä se kertoo minusta äänestäjille siitä millainen olen. Sen verran voin tässä ensimmäisessä blogissani paljastaa, että olen ajoittain aika sarkastinen, kaikki eivät ehkä ymmärrä aina huumoriani, mutta kertokaa se sitten palautteessa, ketään en toivottavasti loukkaa kirjoituksillani.
Nyt on vielä päivänvaloa sen verran, että aion mennä pihalle, illalla ehkä kirjoitan päällimmäiset ajatukseni siitä miksi olen ehdolla kuntapäättäjäksi ja mitä mielessäni liikkuu vaalien alla.
Voin kirjoittaa ensimmäisen blogini:) ei tämän sivun luomiseen mennyt kuin n. viikko, minä hermoilin kun en osannut kaikkia asetuksia asetella; vaan onneksi on tytär joka on melkein syntynyt tietokone sylissään:) Aikoinaan tyttäreni Saara oli kaiketi vähän yli kolme vuotta vanha kun hän laittoi päälle Commandore 64:n( ja se oli 90-luvun alussa)/ nyt hänen tyttärensä Inna, 2 v. käyttää Ipodia ja älypuhelimia kuin vettä vaan katsoakseen kuvia. Vaan minä olen vähän pudonnut tämänkaltaisesta kehityksestä..nyt voi kuvitella että tyttäreni nauraa kun lukee tämän..vähän pudonut kehityksestä???haha haa!!
Mutta pääasia että voin nyt kirjoitella: syy miksi halusin juuri nyt alkaa bloggariksi on se, että on ehdolla kuntavaaleissa; ehkä joku lukee minun "loistavia" ajatuksia kuntapäättämisestä; ainakin voin ne omasta päästäni nyt "suoltaa" atmosfääreihin.
Bloggariksi olin ajatellut jo toki paljon aiemmin ajatellut liittyä/ tämä on kuin kirjoittaisi päiväkirjaa; joku tuhannen vuoden kuluttua tutkii mitä me täällä kivikaudella olemme kirjoitelleet.
Lähiaikoina täällä koskevat kirjoitukset saattavat sisältää enemmän ajatuksiani kuntavaaleihin liittyen,mutta en taatusti osaa olla kirjoittamatta tänne kaikkia hassuja/vähemmän kiinnostavia tapahtumia päivistäni. Mutta ehkä se kertoo minusta äänestäjille siitä millainen olen. Sen verran voin tässä ensimmäisessä blogissani paljastaa, että olen ajoittain aika sarkastinen, kaikki eivät ehkä ymmärrä aina huumoriani, mutta kertokaa se sitten palautteessa, ketään en toivottavasti loukkaa kirjoituksillani.
Nyt on vielä päivänvaloa sen verran, että aion mennä pihalle, illalla ehkä kirjoitan päällimmäiset ajatukseni siitä miksi olen ehdolla kuntapäättäjäksi ja mitä mielessäni liikkuu vaalien alla.
Tilaa:
Kommentit (Atom)